Taistelun äänet ja valot                                                    Takaisin

 

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä sotilaallisia taitoja palveleva kurssi on järjestetty helmi-maaliskuun vaihteessa useita kertoja Kontiorannassa. MPK:n kurssin tavoitteena on ollut pimeäammuntojen toteuttaminen, sotilaan perustaidot sekä toiminta pimeässä ja kylmässä.

 

Onnistunut pimeätoimintakurssi Kontiorannassa 2011

 

Luonto tarjosi oivat olosuhteet seitsemännen kerran järjestetylle Pimeätaistelukurssille Kontiorannassa. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna toteutetulla kurssilla saivat osallistujat tutustua uuteen paikantamisjärjestelmään, ampua pimeäammunnat rynnäkkökiväärillä, nukkua lumihankeen kaivetussa puolijoukkueteltassa sekä toteuttaa ryhmän tuliylläkkö pimeässä metsässä. Kurssin johtajana toimi vänrikki Liisa Itäniva.

 

Kurssi alkoi perjantaina joukkojen varustamisella. 22 kurssilaista saivat varusteet ulkona liikkumista, sekä yöpymistä varten. Prikaatissa nautitun päivällisen jälkeen Liisa Itäniva piti tulopuhuttelun ja Harri Norismaan oppitunnin uudesta paikantamisjärjestelmästä. Oppituntien jälkeen siirtyivät kurssilaiset hiihtäen ampumaradalle, jossa pimeäammunnat toteutettiin. Nykyisen järjestelmän mukaan ammuntoja puolustusvoimien aseilla voidaan suorittaa vain puolustusvoimien tilaamilla sotilaallisilla kursseilla. Ammunnat rynnäkkökiväärillä ovat näin ollen yhä harvinaisempaa herkkua. Pimeätaistelukurssilla pääsivät kurssilaiset kuitenkin ampumaan rynnäkkökivääreillä ja vieläpä  pimeäolosuhteissa keinovalaisuun.

 

Ammuntojen jälkeen kurssilaiset nauttivat iltapalan ampumaradan maastossa, jonka jälkeen alkoi siirtyminen hiihtäen kohti majoituspaikkaa. Suunnistaminen talvisessa pimeässä metsässä ei ole helppoa. Kurssilaisten liikkumista helpottivat kuitenkin valmiit urat, joita pitkin hiihto sujui joutuisasti. Vajaan tunnin hiihtämisen jälkeen pääsivät kurssilaiset lapioimaan teltalle paikkaa lumihankeen. Savun noustessa kamiinoiden torvista pääsivät kurssilaisista tutustumaan Aapo Söderin johdolla Suomen armeijan käyttämiin pimeänäkölaitteisiin.

 

Lumi antaa suojaa 

Koulutuksen jälkeen pääsivät kurssilaisista muodostetut ryhmät tiedustelemaan alueelle pesiytyneen vihollisen sijaintia. Ryhmän tehtävänä oli myös tuliylläkön suorittaminen vihollista vastaan. Tarkoituksena oli antaa kurssilaisille kokemus niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat hyökkäystoimintaan pimeässä metsässä, paksussa upottavassa lumessa suksilla liikuttaessa. Kaikki kolme ryhmää suorittivat annetun tehtävän, jonka kokemukset sitten purettiin auki toiminnan jälkeisessä palautekeskustelussa.

 

Aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen kurssilaiset siirtyivät yhtenä osastona hiihtäen rastikoulutuspaikalle, jossa Jarkko Riikonen opetti lumen käyttöä suojautumisessa ja naamioitumisessa. Samalla selvitettiin hyvän tähystyspaikan ominaisuuksia ja puhuttiinpa hieman sotahistoriaakin. Rastikoulutuksen jälkeen osasto jatkoi ampumaradalle, jossa havainnollistettiin lumen suojavahvuuksia jalkaväen aseita vastaan. Kurssilaisille selvisi, että metrinen tampattu lumi antaa jo hyvän suojan taistelutilanteessa vihollisen luodeilta.

 

Ampumaradalta kurssilaiset hiihtivätkin sitten kasarmille, jossa odotti muonituskeskuksen lounas, varusteiden huolto ja luovutus. Palautekeskustelun ja palkitsemisen jälkeen suuntasivat kurssilaiset kohti kotijoukkoja. Kirjallisesti saatu palaute antoi hyviä vinkkejä tulevien kurssien järjestäjille.

 

 

Pimeätaistelua paukkuvassa pakkasessa 2010 

 

Seitsemänkymmentä vuotta sitten joutuivat suomalaiset sotilaat puolustamaan isänmaataan ankarissa olosuhteissa. Tulipalopakkanen ja paksu lumihanki olivat puolustajien apuna, kun Suomen kohtalosta väännettiin kättä. Samankaltaisia olosuhteita saivat Pimeätaistelukurssille osallistuneet reserviläiset kokea 19.–20.2.2010 Kontiorannan varuskunnassa ja Höytiäisen jäällä. Kirpeä pakkanen ei ollut pelottanut kurssilaisia, vaan pakkasta pelkäämättä he hiihtivät Höytiäisen jäällä.

 

 

 

Tämänvuotisen järjestyksessään kuudennen Pimeätaistelukurssin tavoitteena oli jo perinteeksi muodostuneiden pimeäammuntojen lisäksi tutustuttaa reserviläiset liikkumiseen pimeällä, lumimajoitteen rakentamiseen, luonnonmuonan hankkimiseen ja sen valmistamiseen tilapäisvälinein. Haastavan kurssin vetovastuussa oli tänä vuonna Joensuun Reserviupseerit. Kurssin johtajana toimi reservin vänrikki Liisa Itäniva. Kouluttajina mukana olivat Harri Norismaa, Pertti Saarelainen, Pekka Laakkonen sekä Juha Rytkönen Kontiolahden Reserviupseereista. Lisäksi lumimajoitteiden valmistamista koulutti Hannu Torvinen.

 

 

Pimeäammunnat toteutettiin Pohjois-Karjalan Prikaatin ampumaradalla. Reserviläiset ampuivat valopistoolin valaisuun sadan metrin etäisyydeltä kymmenen laukausta. Valaisuun ammuttaessa laukaisuhetken valitseminen oikein on erittäin haasteellista. Valoraketti leijailee vaappuen alaspäin muuttaen koko ajan valaistusolosuhteita. Tästä huolimatta ammunnan tulokset olivat koko kurssilla erinomaisia, parhaan ampujan ampuessa 95 pistettä.

 

 

 

 

 

Iltayöstä reserviläiset siirtyivät kootusti kirkkaan tähtitaivaan alla hiihtäen Metsä-Kaiskun saareen Höytiäiselle elohopean painuessa -31 celsius asteeseen. Metsä-Kaiskussa Kurssilaiset valmistivat kalaa loimuttamalla. Kalan valmistuessa reserviläiset kaivoivat kolme lumikammia. Ohjeet lumikammien tekoon annettiin kurssilaisille alkupuhuttelun yhteydessä, joten lumikammin kaivaminen onnistui nopeimmalta partiolta alle tunnissa. Lumikasat lumikammeja varten oli koottu kurssin kouluttajien toimesta edellisenä viikonloppuna, koska lumen pitää kiteytyä pysyäkseen kasassa. Reserviläiset saivat itse valita sen yöpyvätkö lumimajoitteessa. Napakassa pakkasessa vain kaksi reserviläistä uskaltautui majoittumaan lumikammissa muiden majoittuessa puolijoukkueteltan kaminan lämpöön. Ennen nukkumaan menoa kurssilaiset nauttivat itse valmistamaansa loimulohta.

 

Aamun sarastaessa kaartoi kapteeni Jukka Päivisen kuljettama moottorikelkka saareen tuoden mukanaan Muonituskeskuksen valmistaman makoisan aamupalan. Aamutoimien jälkeen alkoi hiihtomarssi kohti varuskuntaa. Ennen rantaan saapumista saivat kurssilaiset tutustua vielä talviverkkokalastukseen, jonka saloihin heitä opasti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Pohjois-Karjalan piirin piiripäällikkö Ahti Korhonen.

 

Loppupuhuttelun yhteydessä parhaana ampujana palkittiin myös kaikille aikaisemmille Pimeätaistelukursseille osallistunut Jussi Raerinne. Kurssipalautteessa reserviläiset kiittelivät hyvin johdettua kurssia ja asiantuntevaa koulutusta. Pakkanen otti pääosan tämän vuotisella kurssilla, jonka aikana kuitenkin todettiin, että hyvät varusteet ja kerrospukeutuminen auttavat suomalaista sotilasta pysymään toimintakykyisenä vaativissakin olosuhteissa. Kiitos kurssin onnistumisesta kuuluu Pohjois-Karjalan Prikaatille ja Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle.

 

PS. Kunnioitus veteraaneja kohtaan vain syveni, sillä tiedostimme sen, että veteraanit pitivät paukkupakkasissa 105 päivää maatamme pystyssä, kun taas me kahden päivän pakkasen pitämisen jälkeen pystyimme suunnistimme kotiamme kohti.

 

Työviikon jälkeen kurssille 2009

Kurssi alkoi ilmoittautumisella ja varustamisella perjantaina klo 16.00 Pohjois-Karjalan Prikaatissa. Näiden toimenpiteiden jälkeen päästiin syömään päivällistä. Kurssi alkoi kurssin johtajan Juha Rytkösen puheenvuorolla, mikä sisälsi ohjeet tulevaa koskien. Myös MPKY:n piiripäällikkö Ahti Korhonen käytti puheenvuoron kurssiin liittyen ja totesi, kuinka mukava on nähdä uusia kasvoja ja erityisesti nuoria mukana tällä kurssilla.

 

Ammunnat

Teoriaosuuden jälkeen suoritettiin pimeäammunnat. Ammunta toteutettiin 150 metrin radalla siten, että jokainen ampui kymmenen laukausta 100 metrin vallilta paikalla olevaan tauluun. Ampuminen tapahtui valopistooleilla tapahtuvan valaisun aikana. Tämä olikin yllättävän haastavaa. Ampuja, jolla oli paras kasa taulussa, palkittiin.

 

Rastit – vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Joukkueille oli kehitetty varuskunnan maastoon viisi rastia, jotka piti kiertää ennalta määrätyssä järjestyksessä. Liikkuminen tapahtui tietenkin suksilla, olihan ajankohtana helmikuu. Ensimmäisenä rastina oli sovellettu ammunta, missä ammuttiin janttereita linnoitetusta poterosta taistelijapareittain: ”minä vasen, sinä oikea!” Adrenaliinia virtasi kehoon ja eläytyminen nosti sykettä entisestään.

 

Ammuntarastilta suunnattiin pukeutumisrastille. Joukkueen piti varustaa hiihtäjä säänmukaisella kerrosvaatetuksella. Teoriakoulutus oli mennyt hyvin perille, koska jokainen joukkue sai rastilta täydet pisteet.

 

Seuraava rasti sisälsi etenemisen miinakentänläpi. Joukkueiden kiusaksi oli viritetty ansalankoja ja räjähteitä (vaarattomia tietenkin) alueelle, jonka läpi joukkueen piti kulkea. Pimeässä ansalankojen ja jalansijojen tunnusteleminen vaati hermoja ja hyvää yhteistyötä joukkueen jäsenten kesken. Tietoa jaettiin taaksepäin aina viimeiselle miehelle asti: ”noin metrin korkeudella lanka, varovasti ali ja vasemmalla puolella maassa kranaatti! –Sain!”.

 

Neljäntenä rastina oli ekoaseammuntajuoksu, mikä oli todella haastava kilpailu. Joukkueitten jokaisen taistelijan piti juosta ennalta määrätty reitti ja tämän jälkeen ampua pystyasennosta viisi laukausta rynnäkkökiväärin mallisella ekoaseella. Sydän hakkasi ja hengitystä voi luonnehtia läähättämiseksi. Yritä siinä sitten osua. Yksi kerrallaan joukkueen taistelijat kävivät ampumassa muiden seuratessa suoritusta.

 

Viimeisellä rastilla joukkueen jokaisen jäsenen piti kulkea ennalta määrätty reitti valonvahvistin 2000 – pimeänäkölaitteen kanssa ja havaita reitinvarrella erilaisia sinne kuulumattomia esineitä. Metsän keskeltä löytyi muun muassa makuupussi, suksisauvat, kamerajalustin ja ilmastointiputki. Joukkueen kokonaisaika muodosti kilpailutuloksen.

  

Iltapalan jälkeen hiihtomarssi kohti majoitusta

Kasarmilla hyvin syödyn iltapalan jälkeen joukkueet suuntasivat ahkiota vetäen Höytiäisen jäälle. Suksen kärjet osoittivat kohti Pitkäluotoa, mikä toimi majoituspaikkana. Muutaman asteen pakkanen ja suhteellisen tyven sää antoivat hienot puitteet hiihtomarssille. Suksi luisti ja juttu lensi: ”muistatteko silloin kerran intissä, kun…” Mukavaa tuntui olevan. Pitkäluodon kodan maastoon oli tuotu majoituskalusto ja joukkueet jakautuivat telttakuntiin siten, että kolme puolijoukkuetelttaa täyttyi tasaisesti. Teltat pystytettiin nopeasti ja polttopuu rumba saatiin käyntiin. Joukkueiden päänmenoksi oli laadittu Pitkäluodon ja sen lähimpien saarten maastoon suunnistusrata, mistä joukkueet saivat lisäpisteitä. Niinpä joukkueet hiihtelivät vielä öisellä Höytiäisellä etsien rasteja ja leimaten suunnistuskortteja. Lopulta, illan päätteeksi oli aika paistaa makkarat kodan nuotiossa. Kello näytti olevan 05.00, kun viimeiset kylläiset taistelijat kaivautuivat makuupussien sisuksiin. Unta ei tarvinnut tänä yönä odotella.

 

Herätys!

Tuulen humina ja kamiinan rätinä saivat taas aikaan uskomattoman syvän unen. Kello oli 07.00, kun joukkueet herätettiin aamupalalle. ”No olihan tässä jo levättykin ja eikun ylös!” Aamupalaksi kuumaa puuroa ja pari mukia vahvaa kahvia toimivat hyvin. Majoituksen purkamisen jälkeen suoritettiin koottu hiihtomarssi takaisin Kontiorantaan Norismaan Harrin ohjeistuksen mukaan. Ilma oli mainio, vaikka aurinko ei taistelijoille näyttäytynytkään. ”Tauko! Tarvittaessa vaihtakaa ahkion vetäjää!” – kuului jonon keulalta. Raerinteen Jussi johdatti joukkueet takaisin varuskuntaan, missä aloitettiin kaluston huoltotoimenpiteet. Huollon jälkeen palautettiin varusteet ja nautittiin lounas Muonituskeskuksessa.

 

Loppupuhuttelu ja parhaitten palkitseminen

Kurssin johtaja Juha Rytkönen kiitti erityisesti Prikaatia kurssin tukemiseen liittyen ja osallistujia hyvin onnistuneesta kurssista. Parhaat palkittiin ja kurssi saatiin päätökseen. Taas jälleen kerran oli yksi hieno kurssi takana ja uutta virtaa uuden työviikon aloittamiseen oli saatu, vaikka vähän väsy olikin. Allekirjoittaneen joukkue jatkoi kurssia saunan ja uinnin jälkeen syömällä hyvin ja nukkumalla kahden tunnin päiväunet. Todettiin, että toistekin otetaan osaa tällaiselle kurssille. Olipa se mukava tempaus!

 

Pimeätaistelukurssi Kontiorannassa 2008

 

Tämän vuoden Pimeätaistelukurssin keskeisimmiksi koulutuskohteiksi oli suunniteltu uusi paikantamisjärjestelmä, pimeäammunta ja kenttäkelpoisuustestistön hiihtomarssin suorittaminen Höytiäisen jäällä.

Kurssin johto ja kurssilaiset saivat kokea elämysrikkaita hetkiä yön myötä hiihdellessään. Lisähaastetta antoi säänhaltija, joka viimeiselle kolmen kilometrin suunnistuspätkälle järjesti lumimyrskyn, mikä pudotti näkyvyyden sataan metriin. Kompassisuunnalla koko kurssi yhdessä etsi näkymättömyyden keskeltä majoitussaaren, minne väsyneet mutta onnelliset hiihtelijät pääsivät aamun sarastaessa.

Kurssi oli fyysisesti raskas, mutta kasvatti aimo annoksen sisua ja osoitti jokaiselle mukanaolijalle, että selviää vaikeissakin olosuhteissa perille.