‌      Etusivu     ‌     Esittely     ‌      Historia      ‌      Lippu      ‌      Yhteystiedot      ‌      Linkit      
 
nn
 
 

 

 

Joensuun Reserviupseerit Fulda-marssilla

 

 

Joensuun Reserviupseereiden marssiaktiiveissa syntyi viime kevättalven aikana ajatus lähteä yhdistyksen joukkueella osallistumaan IML:n Saksassa järjestettävään Fulda-marssin sotilassarjaan. Asiaa kypsyteltiin kevään aikana samalla, kun kokosimme joukkuetta. Lopullinen päätös marssille lähdöstä päätettiin tehdä Nijmegenin marssin jälkeen, sillä se marssi on melkoista hevosenleikkiä jalkojen kunnon suhteen.  Palasimme kuitenkin pirteinä Hollannista, joten päätös osallistumisen suhteen oli helppoa. Yhdistyksemme joukkueen kokoaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista, sillä mukaan lupautuivat ainoastaan JoeRU:n puheenjohtaja Pertti Saarelainen, tuleva RU-piirimme puheenjohtaja Jyrki Huusko sekä jokusella marssilla mukana ollut Harri Norismaa. Saadaksemme joukkueen minimikoon kuusi henkeä täyteen, levitimme sanaa marssijoiden some-kanavia pitkin ja haaviin tarttuivat heti piirimme nykyinen puheenjohtaja Juha Rytkönen Kontiolahdelta sekä kokeneet marssijat Altti Lindgren Juvalta, Sami Mattila Oulusta ja Juha Salminen Helsingistä. Näin seitsemän veljestä oli kasassa ja joukkue valmiina marssille.

 

Fulda-marssi oli kiva viikonlopputapahtuma keskisessä Saksassa vanhan Saksaa halkoneen rajan tuntumassa. Työviikon jälkeen perjantaina lensimme Frankfurtiin ja sieltä junalla pelipaikoille Fuldaan. Tapahtumakeskus oli vastakkainasettelun ajan eli kylmän sodan aikainen amerikkalaisen kasarmialueen kahden urheiluhallin muodostama kompleksi. Toinen liikuntahalli toimi tapahtuma- sekä ruokailukeskuksena ja toinen halli majoituskeskuksena. Urheiluhallin seinälle levitimme Suomen lipun ja sen katveeseen makuualustamme sotilaalliseen järjestykseen välissä olleiden reppujemme antaessa hiukan yksityisyyttä kaverin kuorsaukselta.

 

Lauantaiaamuna meillä oli herätys klo 4.30. Aamupesun jälkeen suoritimme marssivalmistelut ja söimme tukevan aamupalan kansainvälisessä seurassa. Marssi alkoi kello kuuden jälkeen moottorimarssilla 40 km:n päähän Point Alphaan, missä kylmän sodan aikaan länsi ja itä olivat päivittäin nokakkain käytännössä aseet tanassa. Varsinainen marssi alkoi nousevan auringon punaamalta sumuiselta kylmän sodan aikaiselta muistopaikalta pitkin vanhaa itäistä ja läntistä Saksaa halkonutta rajalinjaa pitkin. Päivän marssireitti polveili maalaismaisemassa idyllisten saksalaiskylien läpi kolmen, Kolin vaaran korkuisen, kukkulan yli kohti Fuldaa. Koko päivän saimme marssia auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli kivunnut +25 asteeseen. Muistorikkain hetki sattui hiukan ennen kello yhtätoista, kun belgialaisten osaston rouva johtaja juoksi meidät kiinni ja kutsui meidät osallistumaan saksalaisten sotilaiden perinnetilaisuuteen. Pian näimmekin, että reitin viereiselle kedolle oli kokoontunut univormujen kirjo. Siellä oli saksalaisia, belgialaisia, ranskalaisia, luxemburgilaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, brittejä ja amerikkalaisia sekä kuulemma nyt ensi kertaa suomalaisia. Tämän saksalaisten perinnetilaisuuden juonsi englanniksi saksalainen marssilla mukana ollut everstiluutnantti. Hän kertoi, että kaikki ns. preussilaiset sotilasperinteet on haudattu toisen maailmansodan jälkeen, mutta tämän tapahtuman lähtökohta sijoittuu Napoleonin Waterloon taistelun jälkeiseen aikaan, milloin saksalaiset auttoivat paikallistamaan Napoleonin joukot. Sieltä asti on ollut klo 11 saksalaisten sotilaiden kokoontumisaika pienelle napsulle. Nautimme saksalaisten isäntiemme vieraanvaraisuudesta, jatkoimme matkaa ja marssipäivä päättyi 45 km:n taivalluksen jälkeen majoituspaikkaamme. Siellä meitä odotti runsastakin runsaampi proteiinipainotteinen päivällinen. Ilta menikin päivän tapahtumia fiilistellessä sekä hessenittären mukaansatempaavaa lauluesitystä kuunnellessa ja katsellessa.

 

Toinen marssipäivä alkoi sekä loppui majapaikkaamme ja kuljetti varmaankin idyllistä reittiä pitkin. Mutta lähes koko päivän vallitsi hyvin sankka sumu, joten maisemien katselun sijaan marssimme ja paransimme maailmaa. Muistelimme menneitä ja suunnittelimme tulevia kansainvälisiä koitoksia. Taivas selkeni muutamaa kilometriä ennen maalia, mikä innosti meitä juoksemaan eteen tulevat liikenneympyrät ympäri. Voisi sanoa, että hulluilla on halvat huvit.

 

Fulda-marssin marssittuamme suoritimme huollon ja otimme joukkuekuvia muistoksi saksanmaalta. Lopulta jätimme hyvästit Fuldalle ja junailimme itsemme Frankfurtiin. Sieltä lentäen Helsinkiin ja Pertti autoili meidät aamuksi varmoin ottein Joensuuhun. Samoilla silmillä vedetyn maanantaisen työpäivän jälkeen keskustelimme, että viitsiäkseen tehdä tällaista, täytyy meidän todella tykätä tästä reserviläistouhusta.

 

Fulda marssi pähkinänkuoressa:

•                          IML:n Saksan kävely/marssitapahtuma

•                          Kahden päivän marssi

•                          Osallistujia noin 3500

•                          Marssisarjat: 25 ja + 42 km

•                          Sotilassarjassa on oltava oman maan univormu ja varsikengät

•                          joukkueella on oltava kannossa koko ajan oman valtion lippu

•                          Sotilaat asuvat vanhassa amerikkalaisten tukikohdassa